Elämää kahdessa ajassa

Sopeutuminen uuteen aikaan ei ole aina ihan yksinkertaista. Ei riitä, että itse jotenkin sopeutuu ja koittaa elää uuden ajan mukaan, jos mukana on lapsi joka elää omaa aikaansa. Tänä aamuna herätys oli kolmelta, viiden jälkeen oli pakko koko perheen nousta ylös. Noh, eihän se mitään, tuohon aikaan ulkonakin oli vielä todella miellyttävä lämpötila. Aamiaisen jälkeen vähän leikkiä takapihalla ja seitsemältä olimmekin jo matkalla tutustumaan lähipuistoon.

Eka puisto löytyikin ihan kulman takaa ja siinä oli - yllätys yllätys - katos, joka varjosti edes vähän leikkipaikkaa. Jo tuohon aikaan aamulla aurinko tuntui aika kovalta, voi vain kuvitella, mitä se olisi myöhemmin päivällä. Lämpötila ehkä jotain 30C, päivällä tuskaiset 40C.

Benjamin oli todella innoissaan, juoksi ja kiipesi ja viipotti joka suuntaan: vihdoinkin kunnon leikkipaikka, liukumäet ja kaikki. Erona suomalaisiin leikkipaikkoihin pohjana oli kariketta, se kai ei niin pölise ja on pehmeämpi lasten tömähdellä maahan.

Toinenkin, viihtyisämpi puisto löytyi noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen, siellä oikein kunnon isot puut toivat helpotusta porotukseen ja kiipeilytelineitä oli monenikäisille lapsille. Kymmenen minuutin leikkihetki riitti silti meille kaikille, kun kotiinkin piti jaksaa tallustaa. Lapsi nukahtikin heti kotimatkalla rattaisiinsa.