Patikointia kaktusmaassa

Viime sunnuntaina yritimme lähteä patikoimaan Mount Wrightsonille viileämpään vuoristoilmaan. Heräsimme aikaisin puoli kuudelta ja kiskoimme lapsenkin ylös kesken unien. Ajoimme Madera Canyoniin melkein tunnin matkan vain havaitaksemme, että vuori - ja tie sinne - oli maastopalojen takia suljettu. Päädyimme puistoon leikkimään ja sen jälkeen shoppailemaan. Noh, löytyi mulle ainakin loistavat vaelluskengät ja saatiin vinkkejä avoinna olevista luonnonpuistoista.

Ensimmäinen toteutunut patikointiretkemme suuntautuikin sitten Catalina State Parkiin, joka on Tucsonin pohjoispuolella, Oro Valleyssa. Tällä kertaa emme olleet kukonlaulun aikaan liikkeellä, mutta aamulla kuitenkin, jolloin lämpötila oli vielä inhimillisesti kolmenkympin tienoilla. Muutenkaan päivä ei ollut niitä kuumimpia ja taivaalla oli jopa pilviä, jotka hetkittäin toivat helpotusta auringon porotukseen.


Valitsimme lyhyen Canyon Loop Trailin (2,3 mailin reitin), jossa ei ollut paljon nousua. Ihan tarpeeksi tässä kuumuudessa ja porotuksessa, varsinkin kun mies kantoi selässään vielä 11-kiloista lasta ja raahasi mukanaan pitkällä telelinssillä varustettua kameraansa. Olimme toki asianmukaisesti varustautuneet, suojautuneet auringolta ja juomaa oli riittävästi mukana.




Reitti oli mitä mainioin, upeat maisemat alkoivat heti parkkipaikalta ja polku oli


hyvin merkitty. Polku oli leveä ja hiekkapohjainen, joten siinä voisi varmaan työnnellä isorenkaisia joggereita. Tällä kertaa lapsemme kulki mukana Deuterin kantorinkassa, jossa hän viihtyykin mainiosti. Sieltä ylhäältä näkee hyvin maisemia ja keinuva meno tuntuu miellyttävän. Benjamin ihaili kanssamme polulla vilistäviä sisiliskoja ja taivaalla kaartavia haukkoja.




Onneksi täällä Amerikassa varoitetaan kaikesta: tästä se villi luonto nyt sitten alkaa! Me kyllä oltiin talsittu jo ainakin puoli tuntia...

Välillä reitti kulki joen poikki, ylitys ei tosin tuottanut ongelmia, koska joessa on vettä vain sateella. (Viereinen kuva on otettu joen pohjalla.)

Kuvien saguaro-kaktukset ovat jo monta sataa vuotta vanhoja, koska ne ovat monimetrisiä ja monihaaraisia. Osa saguaroista oli kukassa.

Pienin retkeilijä nukahti suunnilleen tunnin patikoinnin jälkeen. Näin meillä yleensä käy, rinkassa on niin mukava matkustaa! Rauhallista vauhtia kävellen (ja maisemia kuvaten) koko matkaan meni noin puolitoista tuntia. Minulle ihan mukava patikointi, tuolle kantojuhdalle ehkä vähän rankempi. Tulihan testattua kantorinkan aurinkosuoja ja kuvassakin näkyvät Nikon uudet UV-suojahihat.