keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Tee-se-itse-miehiä


Auto siis oli saatava nopeasti ja edullisesti. Kaksi viikkoa mieheni surffaili paikallisella oikopolulla ja tutki käytettyjen autojen hintoja sekä puntaroi eri vaihtoehtoja. Muutama mahdollinen malli nousikin esiin. Hän kävi katsomassa yhtä Volvoa, joka ei oikein vastannut myyjän antamaa kuvausta.

Seuraavana vuorossa oli Ford Explorer Sport. Auto oli vuodelta 1997, eikä missään kauniissa kunnossa ulkoa eikä sisältä, mutta moottori oli mitä parhaimmassa vedossa. Siitä siis menopeli meille, turvallinen kulkuväline myös maastoon. Ja taakse mahtuu loistavasti Benjaminin vaunut, meidän polkupyörät jne.

Ostotapahtuma oli siitä hauska, että myyjä ei puhunut kovin paljoa englantia, ehkä kuitenkin enemmän kuin Niko puhuu espanjaa. Kaupat kuitenkin syntyi nopeasti ja kaikki olennainen saatiin sovittua, Niko haki rahat pankkiautomaatilta ja sai auton "kirjat" itselleen.

Auto tosin vaati "pientä laittoa". Ensimmäinen pieni sivuseikka oli se, etteivät ovien lukot toimineet kunnolla. Käytännössä siis en saanut ovia auki ulkoa enkä sisältä ja sitäpaitsi apukuljettajan puoleinen ovenkahva puuttui kokonaan. Noh, mitäs pienistä...

 Niko remonttireiska meni tietysti nettiin ja löysi sieltä videon, jossa näytettiin
vaihe vaiheelta, kuinka oven etupaneeli avataan ja miten lukkomekanismi toimii.  Pienen tutkailun ja varaosaliikkeessä käynnin jälkeen paneeli oli avattu ja kädensija asennettu. Johan näytti paremmalta!

Tässä välissä Niko oli varmuuden vuoksi laittanut tarjouspyynnön lukkomekanismien korjaamisesta parille autokorjaamolle. 900 dollaria per ovi. Apua! Onneksi netistä löytyi taas vinkkejä: usein lukkojen korjaamiseksi riittää pelkkä putsaus. Sitten taas ostoksille ja lukkoihin suihketta kahdesta eri pullosta ja - huraa huraa! - lukot toimii taas!

Nyt - muutaman kerran autolla ajeltuani - olen kyllä erittäin tyytyväinen hankintaan. On helppoa ja turvallista ajella, kun istuu tuolla ylhäällä ja näkee kauas ympärilleen. Ja vahva moottori hurisee tasaisesti ja kiihtyy nopeasti. ja hinnasta sen verran, että sillä hinnalla olisi ostanut Suomessa meille molemmille polkupyörät, ei paljon muuta.

Ja Benjamin on aivan ihastunut. Ekat päivät hän vain roikkui talon takaovella autoa katselemassa: "CAR! CAR!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti