Pakkaamista ja kaupankäyntiä

Nyt täällä siis valmistaudutaan muuttamaan Kiinaan! Tiedossa siis pakkaamista, rahdin järjestämistä, sopimusten irtisanomista jne. Onneksi saimme asuntomme vuokrasopimuksen irtisanottua ihan hyvissä merkeissä, kiitos joulupukkivuokranantajan. Auto on myynnissä, huonekalut myynnissä, ylimääräiset tavarat jaossa... Esimerkiksi täkäläistä elektroniikkaa emme voi ottaa mukaan, koska verkkovirta on siellä eri. Olen kyllä tyytyväinen, ettei ole ihan kamalasti tullut tavaroita hamstrattua ja suurin osa huonekaluistakin ostettu edullisesti ja käytettynä. Ahdistusta lievittää myös se, että tuleva vuokra-asuntomme on valmiiksi kalustettu, niin ettei ihan kaikkea tarvitse taas hankkia.

Olemme käyneet kauppaa craigslistin kautta (osta ja myy -palsta netissä) sekä paikallisen facebook-sivun kautta. Osa tavaroista on jo löytänyt uuden omistajan, esim. futon-sohva lähti samana päivänä, kun laitoimme ilmoituksen. Tuntui kyllä aika ontolta, kun sohvaa kannettiin ulos, vaikka meillä ei vielä ole tietoa lähtöpäivästä. Mutta jos näitä huonekaluja haluaa saada myytyä, oli pakko aloittaa ajoissa. Ja tulihan sitä taas enemmän tilaa pojalle leikkiä ja juosta! Kohta täällä istutaan tyhjässä asunnossa lattialla ja syödään paperilautasista ...;-)

Oman haasteensa suunnitelmiin tuo tosiaan se, ettemme vielä tiedä muuttopäivää. Kiinassa haluaisivat meidät sinne niin pian kuin mahdollista eli heti kun viisumi järjestyy. Viisumia varten taas tarvitaan Kiinasta työministeriöltä virallinen kutsukirje, jota siis täällä odotellaan. Kun kutsu tulee, pakkaamme kamppeemme (siis lennolle tulevat matkatavarat) vuokra-autoon ja ajamme Los Angelesiin, jossa on Kiinan konsulaatti. Siellä viisumin saamiseen menee muutama päivä, jonka jälkeen lennämme Shanghaihin.

Aika hupaisaa on kyllä se, että viisumin saaminen Kiinaan on meidän kannalta helpompaa kuin green cardien saaminen tänne minulle ja Benjaminille. Siihenhän meni monta kuukautta - terveystarkastuksineen, röntgenkuvineen, rokotuksineen, haastatteluineen, virkatodistuksineen - ja pari tonnia rahaa. Toki se oli sinänsä eri asia, koska kyseessä oli pysyvä oleskelulupa ja nyt kyseessä väliaikainen viisumi. Kiinan työviisumia varten tarvitaan siis se kutsu, avioliittotodistus, pari valokuvaa ja itse hakemus. Huvittavaa kyllä minun ei siis edes tarvitse tehdä mitään vaan minä ja poika tulemme ikäänkuin työtätekevän miehen kylkiäisinä.

 
Olen myös nyt erittäin tyytyväinen siitä, että tuli pakattua talvivaatteita mukaan, pojalle ihan kunnon talvihaalaritkin. Jotenkin vaan ajattelin, että vaikka täällä ei tulisikaan kylmä, voihan se olla että matkustetaan sellaiseen paikkaan, jossa on kylmä...