Löytyihän se sopiva asunto sitten, vaikka aika monessa paikassa saatiin käydä, ennen kuin se oikea löytyi. Ja nyt kävi niin hienosti, että vaikka asuntoa oli käynyt katsomassa moni muukin, tämä vuokranantaja halusi juuri meidät vuokralaisikseen! Mukavan ja luotettavan oloinen joulupukkimainen setä, joka siis myös toimii paikallisena joulupukkina joulunaikaan. Meillä synkkasi heti kättelyssä ja Benjamin vei tietysti pisteet kotiin... Tämä luottamuksen syntyminen oli erityisen tärkeää meille, koska täällä on tapana tutkia luottotiedot mahdollisilta vuokralaisilta, eikä meillä ole mitään luottohistoriaa täällä! Emme siis ole erityisen luotettavia siltä pohjalta.
Päästiin siis taas muuttamaan. Onneksi pakkaamista oli huomattavasti vähemmän kuin kotimaan päässä ja huonekalujakin kertynyt vähänlaisesti. Eikä huolta muuttoautosta: sukulaisilta löytyy useampikin jättikokoinen pickuppi, johon mahtuu lavalle parisänky. Pari kertaa siis ajelimme laina-autolla ja omallamme muuttokuormien kanssa ja tavarat oli siirretty.
Muuttopäiväksi saatiin sitten ennetyshelteet: auton lämpömittari näytti 45C!!! Huhhuh! Juuri kun ajatteli, että tämän kuumemepaa ei voi tulla. Mutta voi kyllä!
Benjamin jaksoi urheasti "auttaa" pakkaamisessa ja muuttamisessa. Lapsi oli ihan innoissaan pahvilaatikoista ja matkalaukuista ja halusi pakata ja purkaa ja roudata ja raahata... Onneksi hän - kuuman päivän uuvuttamana - nukahti ajomatkan aikana, niin että saimme rauhassa purkaa autot ja raahata isoimmat tavarat paikoilleen.
Miehen piti sitten vielä illalla mennä yhteen kokoukseen töihin...
Illalla helle purkautuikin sitten käsittämättömän rajuna ukkosmyrskynä, salamointia ja sadetta jatkui läpi yön. Nukuimme silti kaikki ihanan sikeästi uudessa sängyssämme (ja Benjamin vanhassa tutussa sängyssään). Aamu valkeni sateen jälkeen ihmeen raikkaissa merkeissä, sadettakin tuli vielä koko aamupäivän. Noh, iltapäivällä oli sitten taas hellelukemat mittarissa.
Sitten olikin jo aika tutustua lähiympäristöön. Tämä on mukava pieni yhtenäisesti rakennettu alue, jossa kaikki talot ovat jokseenkin samanlaisia, neljän perheen pikku taloja. Talot eivät ole suorissa riveissä, vaan ne on sijoitettu mukavasti lomittain ja kulmittain. Jokaisen asunnon sisäänkäynnin edessä on tavallaan patio, jossa asukkailla on
puutarhatuoleja ja pöytiä, kukkaruukkuja, monilla myös grilli. Talojen väliset alueet ovat yhteystä tilaa: nurmikkoa, puita, viheryyttä ja avaruutta. Ei aitoja ja piikkilankoja, niin kuin niin monessa paikassa täällä. Alueella voi siis rauhassa kävellä ja Benjamin leikkiä nurmialueilla. Täällä on myös kaksi yhteistä uima-allasta. Jee!
Alue sijaitsee Tucsonin itäosassa, noin 8 mailia keskustasta, eli ei ihan siellä mistä alunperin etsimme asuntoa. Ihastuimme kuitenkin tähän aika eurooppalaiseen tunnelmaan ja yhteisöllisyyden mahdollisuuteen (!). Palvelut ovat myös ihan lähellä, kadun toisella puolella on iso ruokakauppa ja supermarketti (Target, jee!!!), josta löytyy ihan kaikkea. Samoin tuossa lähellä on iso puisto, jossa on lasten leikkipaikka, urheilumahdollisuudet, uimala... Ja mikä parasta, Sabino Canyon (ja siis vuoret) on ihan lähellä patikointireitteineen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti