Lähimaastoa tutkailemassa

Uudella asuinalueellamme on mukava viettää päivää lapsen kanssa, varsinkin kun on hyvää seuraa molemmille. Mutta minut tuntien ei ole varmaan vaikea arvata, ettei se ihan riitä, ainakin kerran viikossa täytyy päästä muuallekin kuin kotinurkille! Onneksi ihan lähistöltä löytyy iso puisto: Morris Udall Park.

Puistoon ajaa parissa minuutissa autolla, mikä on minun mieleeni, sillä en edelleenkään tykkää pidemmistä autoajeluista. Ei niinkään siksi, että pelkäisin ajamista (jos reitti on tuttu), vaan että on tuskaisen hikistä ajella näillä helteillä, vaikka autossa onkin ihan hyvä ilmastointi. Ja tietysti se on myös epäekologista.

Niko ajaa välillä pyörällä töihin, mikä on ihan kätevää, koska silloin minun ei tarvitse viedä häntä autolla saadakseni auton käyttööni.

Helteet tosiaan vaan jatkuvat, tällä viikolla päivälämpötilat nousevat taas  neljäänkymppiin, huhhuh! Viime perjantaina oli aivan ihanan "viileä" ja pilvinen päivä (jotain 29C) ja pääsimme aamupäivällä kävelylle suoraan kotioveltamme, huisaa! Nikolla oli aamupäivä vapaata ja kävelimmekin - Benjaminia joggereissa työntäen - tuohon lähipuistoon. Matka kesti noin vartin verran eli aivan loistava kävelyetäisyys sitten kun ilmat viilenevät. Syyskuussa ehkä?

Puisto on kokonaispinta-alaltaan valtava ja siellä on monenlaista toimintaa. Urheilumahdollisuudethan on täällä keskitetty juuri puistoihin, niinpä tuollakin on ulkouimala, baseballkenttä, lenkkipolku, voimistelutelineitä jne. Sekä tietysti meille tärkeä lasten leikkipaikka, jossa on jopa hiekkapohja! Yleensä täällä on leikkipaikkojen pohjana jotain karikkeentapaista, enkä ole nähnyt missään hiekkalaatikoita, joten tuo on ainoita paikkoja, joissa Benjamin on päässyt leikkimään hiekkaleikkejä traktorillaan ja kuorma-autollaan. Ei ole tullut tehtyä hiekkakakkuja viime aikoina.

Benjaminin suurimpia hupeja on viime aikoina ollut joggerien työntäminen tai vetäminen pitkin puiston polkuja, puusta pudonneiden palkojen keräily (niitä voi ravistaa niin kuin minikokoisia marakasseja) ja käpyjen etsiminen. Leikkipaikka ei ole ehkä ollut niin kiinnostava, koska siellä ei ole juurikaan ollut muita lapsia, harmi.

Itse asiassa siellä on parina viime kertana ollut vähän isompia puuhailijoita. Leikkipaikalla ja sen kupeessa käy kolme naista personal trainerin kanssa kuntoilemassa. Se onkin sopivasti puiden katveessa ja siitä löytyy kiipeilytelineitä ja -tankoja, joissa kuntoilla. Ihmettelen vain, kuinka he jaksavat treenata tuossa helteessä, itse olen ihan kuitti vaikka yritän pysyä Benjaminin kanssa puiden alla varjossa, aurinko on kova jo yhdeksän kymmenen aikaan aamulla.

Puiden ja niiden suoman varjon lisäksi puistossa on ihanaa sen sijainti vuorten kupeessa. Mahtavat vuoret, niihin ei tosiaan kyllästy koskaan!