Monsuunisateita ja ukkosmyrskyjä

Hellettä piisaa, mittari näyttää taas yli 100F ja kuuma tuuli puhaltaa. Olo on kuin kiertoilmauunissa. Tummia pilviä kasaantuu taivaalle ja naapurien kanssa tähyillään niitä toiveikkaina. Tuleekohan tänään sade? No, ehkä jossain sataa, mutta ei välttämättä täällä. Tai sitten tulee vaan muutama pisara.

Tällaista täällä on ollut koko elokuun. Taivas on mustana ja ilma tuntuu painostavalta, välillä vuoret jäävät sadeverhon taakse piiloon, välillä kuuluu jyrinääkin ja kauempana näkyy salamoita, mutta täällä ei vain sada. Sitten yhtäkkiä myrsky iskee: puut huojuvat kaksinkerroin, patiohuonekalut kaatuilevat, tuulikellot kilisevät ja roskia lentelee pihalla. Salamat rätisevät ja ykkonen jyrähtelee, niin että säikyn niitä kuin pieni jänis. Mutta silloinkaan ei välttämättä sada, ainakaan kunnolla.

Kun sitten sataa ihan kunnolla, sille ei ole tulla loppua. Kadut tulvivat ja televisiossa varoitetaan salamatulvista. Viime perjantaina tällainen monsuuni sitten vihdoin iski. Niko oli tietenkin mennyt pyörällä töihin, joten ei auttanut muuta kuin lähteä hakemaan häntä autolla. Puolivälissä matkaa kadut alkoivat olla todella veden peitossa. Täällä varoitetaan liikennemerkeillä, jos tiessä on sellaisia kuoppia tai notkelmia, että vesi voi olla vaarallisen korkealla. Minulla ei kuitenkaan ollut hajuakaan, oliko noita merkkejä tullut vastaan matkan varrella, koska puristin vain rattia kädet valkoisina ja yritin pitää ajolinjan suorana. En ole koskaan pelännyt noin paljon auton ratissa...

Onneksi suurin osa ajoi ihan järkevällä tilannenopeudella ja matkan varrella oli oikeastaan vain yksi kohta, jossa olisi voinut lähteä vesiliirtoon. Ja juuri siinä kohdassa takanani kärvistellyt pakettiauto sai tarpeekseen varovaisesta ajotyylistäni ja vasemmanpuoleisen kaistan tukkimisesta (vasemmalla puolella näytti olevan vähemmän vettä) ja päätti ohittaa vaarallisen kovaa oikealta. Onneksi ei käynyt mitenkään, vähän aikaa oli vaan näkyvyys nolla...  Jännittävää tunnelmaa lisäsi yläpuolellamme pauhaava myrsky, salamat rätisivät ja ukkonen jyrisi, kun ukkosrintama toinen toisensa perään vyöryi ylitsemme.

Myrskyn lauhduttua olikin aivan ihanan viileä ilma: lämpötila laski +20C pintaan ensimmäisen kerran koko kahden kuukauden oleskelumme aikana. Oli ihan pakko lähteä kävelylenkille Benjaminin nukahdettua. Kävelin asuinalueemme ympäri, mutta eipä siinä pimeydessä tehnyt mieli itsekseen pidempää käppäillä.


Milloin täällä sitten viilenee? Riippuu vähän vastaajasta, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että syyskuussa viilenevät yöt ja siten myös aamut, lokakuussa loppuvat helteet. "October is beautiful," on niin moni sanonut. Se jää nähtäväksi...