torstai 11. elokuuta 2011

Naapureista parhaimpia

 Naapurit toivat toissa iltana meille köynnöksen, joka houkuttelee perhosia. "Meillä on näitä kaksi, ei me tarvita tätä." Köynnös on täynnä perhosen toukkia ja lehdet näyttävät vähän ruppanoilta, toukat ovat syöneet. Mutta tänä aamuna kotelosta kuoriutui ihana perhonen, jota saimme ihailla koko aamupäivän, ennen kuin se lensi pois.




Meillä on siis naapureita! Ja ihania sellaisia! Olemme asuneet täällä vasta viikon, mutta tuntuu, että me kuulumme jo tähän pieneen yhteisöön. Heti ensimmäisenä iltana, kun olimme saaneet asunnon avaimet ja kävimme vain tuomassa muutamia laatikoita ja katsastamassa paikan, tulivat lähimmät naapurit esittäytymään.


Seinänaapurina asuu mukava eläkeläistäti Jane ja viereisessä talossa ihana eläkeläissetä Jones (käytän keksittyjä nimiä), jotka ovat molemmat jääneet leskiksi ja ovat nykyään "kimpassa", omissa asunnoissaan eläen. Todella herttaisia, aktiivisia mutta rauhallisia, ystävällisiä mutta ei liian tungettelevia, ihan mahtavia siis. Ja molemmat ovat ihan innoissaan siitä, että täällä on nyt tällainen söpöliini Benjamin touhuamassa ja tunkemassa pihalle ja keinuun jne.

 Tämä ihana pariskunta esitteli meidät toisille naapureille, joilla on samanikäinen poika kuin Benjamin. He asuvat parin talon päässä, ihan kulman takana siis. Tosi mukava perhe, Mary ja Peter (keksittyjä nimiä taas) ja pikkuinen Brandon. Pojat juoksentelevat jo ulkona toistensa luokse leikkimään, jakavat välillä onnistuneesti lelujaan ja ovat toistensa seurasta ainakin yhtä innoissaan kuin vanhempansa.

Sekä Mary että Peter ovat täältä Arizonasta kotoisin ja heillä on toki ystäviä
täällä, mutta heillä ei kuulema ole samanikäisiä lapsia. Joten ilo oli molemminpuolista, kun löysimme toisemme. Mary on myös päivät kotona pojan kanssa ja kaipaa seuraa, ihan niin kuin minäkin. Olemme jo olleet pari kertaa uimassa yhdessä ja leikkimässä sekä heillä että ulkona.

Eilen illalla istuimme kaikki kolme sukupolvea Janen "puutarhassa" juttelemassa, pojat juoksentelivat ympäriinsä ja puuhailivat milloin mitäkin. Täysin luontevasti, ilman sen kummempaa suunnittelua, sinne me vaan kaikki keräännyttiin. Ihan mahtavaa!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti