Kadonneen postilaatikonavaimen metsästys

Muutto onnellisesti ohi, mutta kuinka päästä omaan postiinsa käsiksi? Täällä postia ei kannetakaan omalle ovelle asti vaan posti tulee postilokeroon, joka on tuolla tien varressa. Kun tiedustelimme avainta siihen, vuokraisäntämme käski kysyä postista. Postissa lähetettiin meidät tämän yhteisön konttoriin. Ja konttorista tietysti vuokraisännän pakeille... Ja kaikkialla oltiin yhtä vuorenvarmoja, että näin se asia hoituu!

Ihana vuokraisäntämme oli tilanteesta kovin pahoillaan ja otti sitten asian hoitaakseen. Kävikin ilmi, että hänen piti vaihdattaa lokeroon lukko, koska edellisen avain oli hävinnyt. Siihen meni sitten taas muutama päivä, viikonloppukin siinä välissä vierähti ja vihdoin maanantaina, kun olimme asuneet täällä melkein kaksi viikkoa, saimme avaimen käsiimme. Onneksi ei ollut mitään kiireellisiä laskuja odottamassa vaan jopa postikortti Suomesta, jee!

Postiauto saapuu

Postiljooni ja olkihattu

Uusi ohjelmanumero iltaisin onkin postilaatikolla käynti. Ja voi pettymysten pettymys, jos ei ole mitään postia. Siinä onkin sitten pähkäilemistä, eikös se posteljooni vielä käynytkään vai eikös sieltä tänään muuten vaan tullut mitään. Ensimmäisellä postinhakukerralla Benjaminin piti varmuuden vuoksi tunkea avainta kaikkiin lukkoihin ja yrittää avata kaikki mahdolliset lokerot.



Toinen juttu taas on kolikoiden metsästys. Tässä maassahan melkein kaikki maksetaan luottokortilla, eikä kolikoita juurikaan käytetä. Paitsi parkkimittareissa ja... pesulan pesukoneessa ja kuivurissa. Tämän asuinalueen (tai "yhteisön") kaikissa taloissa on - kätevää sinänsä - kolikoilla toimiva yhteinen pesukone ja kuivuri. Meidän tapauksessa se on käytännössä pelkästään meidän käytössämme, koska ainoa naapurimme pesee pyykkinsä miesystävänsä talossa. Kätevää siis sinänsä, ettei meidän tarvitse ostaa (tai vuokrata!) pyykinpesukonetta. Mutta niitä kolikoita, neljännesdollareita, pitää aina olla varastossa, muuten ei pyykinpesusta tule mitään!

Rahasta ja käteisestä puheenollen, on ihan käsittämätöntä, että täällä maksetaan palkka vieläkin shekkeinä! Siellä ne ihmiset sitten jonottaa perjantaina saadakseen sen shekin tililleen. Ja vuokra samoin, shekkiä vaan joka kuukausi vuokranantajalle. Tulee ihan Ranska mieleen opiskeluajoilta, sielläkin taitaa vielä olla shekkejä käytössä. Niko valitsi täkäläiseksi pankikseen sen ainoan, jossa toimii myös nettipankki, ilman kuluja. Ja palkankin pitäisi vähitellen ruveta tulemaan tilille, siihen tarvittiin vaan tietynlainen shekki! Ja vuosi on siis 2011...