6 vuodenaikaa

Lauantain retkemme suuntautui taas Sabino Canyoniin, tällä kertaa kameroiden kera. Luvassa siis kuvia, kuvia ja hiukan asiaakin... Lenkkimme alkuvaiheessa kuulimme kojootin haukuntaa - tai naurulta se lähinnä kuulosti. Epäuskoisena pysähdyin kuuntelemaan, mutta kyllä vain, kojootilta se kovasti kuulosti. Tuntui hassulta, koska kello oli kuitenkin jo yhdeksän ja reitillä oli niin paljon liikennettä. No, kojootteja kuulemma liikkuu ihan Tucsonin keskustassakin, yleensä kyllä aamuyöstä.

Viimeksi unohdin raportoida, että sen asvalttitien vieressä kulkee myös  maastoreitti (Phone Line Trail), joka on maisemiltaan vielä viehättävämpi ja jaloille mukavampi. Aluksi se on näin mukavan leveä ja tasainen, mutta muuttuu sitten joggereille liian haastavaksi, siis mahdottomaksi. Siirryimme siis takaisin asvalttireitille alun kaktustutkailun jälkeen.

Pysähdyimme uimapaikalle joen mutkaan. Paikalla on joka kerta näkynyt uimareita, joten uteliaina menimme katsomaan, millainen paikka oikein oli. Löytyi aivan ihana hiekkaranta ja luonnonallas, jossa voi kahlata. Benjamin olisi halunnut hypätä veteen tavoittelemaan kirkkaassa vedessä uivia kaloja. Tyydyimme kuitenkin uittamaan varpaita matalammalla puolella. Ihanan virkistävää!

Etsi bloggaaja kuvasta...

Täällä aavikolla pelkkä virtaavan veden äänikin tuntuu mahtavalta. Vettä oli sateiden jälkeen joessa vielä mukavasti, mutta ei enää niin paljon, kuin heti rankkasateiden jälkeisenä päivänä. Sillat eivät siis enää tulvineet ja lenkistä selvisi kuivin jaloin.

Benjamin nukahti leikkihetken ja rusinaeväiden jälkeen joggeriinsa, emmekä hennoneet herättää häntä parkkipaikalle saavuttuamme. Menimme vilvoittelemaan  kansallispuiston infokeskukseen, jossa oli luontoa esittelevä näyttely ja kirjakauppa. Näyttely oli pieni, mutta erittäin havainnollinen. Olen aiemminkin ollut vaikuttunut täkäläisestä taidosta tehdä helpostilähestyttäviä ja informatiivisia näyttelyitä.

Opin mm.että Sabino Canyonissa on oikeastaan kuusi, ei neljä vuodenaikaa. Kevät alkaa jo helmikuussa, noin kuukauden kestävän talven jälkeen. Toukokuussa alkaa jo fore-summer, esikesä, jonka katkaisee monsuunikausi, yleensä heinä-elokuussa. Tänä vuonna kunnon monsuunisateet ovat tulleen hyvin myöhään, vasta elo-syyskuun vaihteessa, ja ennätyshelteistä ollaan siksi saatu kärsiä ennätyksellisen myöhään.

Monsuunikauden jälkeen tulee after-summer, yleensä syyskuussa, jolloin vielä saadaan nauttia kesäisistä lämpötiloista. Vielä jää nähtäväksi, ovatko monsuunisateet jo loppuneet tältä vuodelta. Loka-marraskuussa seuraa sitten syksy, jolloin sade- ja poutapäivät vaihtelevat. Kuvissa näkyi ruskan värejä, odotan mielenkiinnolla maiseman värien muuttumista!

Shuttle bus Sabino Canyonissa