Museokamaa

Lauantaina oli kansallinen museopäivä, jolloin moniin museoihin oli ilmainen sisäänpääsy. Museoon siis, innostuin, mutta ensin oli valittava museo ja tilattava sinne lippu. Yleisöryntäysten välttämiseksi kahden hengen lippu oli siis tilattava etukäteen sähköpostitse Smithsonian Magazinesta.

Museopäivään osallistuu vain osa museoista ja oman alueen museoita saattoi tarkastella näppärästi kartalta. Yliopiston kampukselta löysin heti ne kaksi etsimääni: historiallisen museon ja taidemuseon. Historiaa tottakai, ajattelin, vihdoin pääsen tutustumaan museon laajaan alkuperäisheimoja käsittelevään kokoelmaan. Klikskliks ja sähköpostiin kilahti lippu.

Lauantaiaamuna autossa matkalla museoon aloin miettiä ääneen, että kai sinne saa viedä lastenvaunut ja voikohan sinne ottaa ison kassin jne. Katsoin kännykällä museon nettisivua - ja voihan nenä - huomasin tilanneeni lipun ihan eri museoon kuin ajattelin! Lipussa lukee Arizona History Museum, ne hienot kokoelmat kun on yliopiston museossa, Arizona State Museumissa. Kartalla nämä museot sijaitsevat ihan vierekkäin, oikeastaan ne niitä osoittavat "pallurat" olivat päällekkäin, ja siinä se sekaannus oli syntynyt. Arvatkaa olinko itselleni vihainen!

Postivankkureilla matkustaminen tuskin oli kovin luksusta.

Alkuvaikeuksien jälkeen museokäynti muotoutui todella positiiviseksi. Ensinnäkään siellä ei käytännössä ollut muita ihmisiä, kun taas yliopiston museoon näytti virtaavan väkeä jatkuvasti. Toiseksi museo oli pieni, mutta silti antoisa ja aivan riittävän kokoinen meidän perheellemme. Benjamin sai rauhassa tutustua vankkureihin, hevosiin ja muuhun rekvisiittaan, eikä käynti ollut liian rasittava, jännittävä tai tylsistyttävä kenellekään.

Hidden Ranch

Käymälä

 Ja mikä parasta, toisessa kerroksessa oli lapsiystävällinen, kokemuksellinen osasto ("hands-on section for children of all ages"). Siellä Benjamin pääsi mm. kokeilemaan cowboy-asua ja ratsastamaan Chester-hevosella. Siellä sai tutustua 1870-luvun maatilan asumiseen (Hidden Ranch) ja alueella asuneiden Tohono O'odham -intiaanien elintapoihin. (Tohono O'odham tarkoittaa aavikon kansaa). Ja kaikkeen sai siis koskea ja esineet olivat lasten ulottuvilla. Oikeammin, lapsia kehotettiin kokeilemaan esineitä. Esineiden luona oli aina joku kehoitus, tyyliin "Kokeile, miltä näyttäisit cowboy-asussa".

Tohono O'odhan -intiaanien maja

Niko juoksenteli Benjaminin perässä, niin että itse pääsin rauhassa katsomaan lyhyen dokumentin Tucsonin synnystä. Ydinajatus oli, kuinka Tucsonin perusluonne muotoutui jo 1870-luvulla:  tärkeästä kauppapaikasta ja läpikulkureitistä tuli sulatusuuni, jossa kohtasivat ja toisiinsa sulautuivat meksikolaiset, alkuperäisintiaanit (lähinnä Tohono O'odham) sekä Euroopasta tulleet onnenonkijat. On totta, että tämä näkyy yhä tämän päivän Tucsonissa.

Geronimosta, kuuluisasta apassisoturista, kertova näyttely oli myös mielenkiintoinen. Opimme mm. että oikeastaan ei ole olemassa heimoa nimeltä apassi, vaan valkoiset valloittajat ovat niputtaneet joukon heimoja tämän nimityksen alle. Kaiken lisäksi nimitys apassi on toisen heimon antama ja tarkoittaa vihollista.