Aamulenkillä aavikolla

Nyt vihdoin, kuukauden myöhässä, on oikea sadekausi alkanut. Tarkoittaa siis sitä, että tulee kunnon rankkasateita, jonka jälkeen lämpötila laskee huomattavasti. Tällä viikolla lämpötilat ovat siis pysyneet ihan miellyttävinä ja varsinkin aamuisin ja iltaisin on ihan raikasta, siinä +20 - 22C. Siten olemme vihdoin päässeet nauttimaan myös lähimaastojen tarjoamista ulkoilumahdollisuuksista. Vaikka rakas vuoremme Mount Lemmon on ihana paikka, kestää ajo ylös vuorelle tunnin. Sabino Canyon taas on 15 minuutin automatkan päässä ja siten saavutettavissa vaikka arkiaamuisin, kun Nikolla on vapaata.

Lähtö aamulenkille klo 8.30. Voisi olla pöllömmätkin maisemat!

Sekä Mount Lemmon että Sabino Canyon kuuluvat kansallispuistoon, jonka vuosipassin ostimme (20$). Niinpä ei tarvitse miettiä maksuja, vaan voi jättää auton parkkipaikalle ja lähteä patikoimaan. Alueella on lukuisia maastoreittejä, joita voi lähteä patikoimaan.

Kanjonin päästä päähän kulkee myös asvaltoitu, liikenteeltä suljettu tie, joka on suosittu lenkkeilyreitti. Pyöräily on sallittu aamuisin ennen 

yhdeksää, joten siellä voi rauhassa kävellä tai 

juosta sen jälkeen. Reittiä ajaa muös "avobussi", jolla voi ajella kanjonin päästä päähän vain maisemia katsellen tai jäädä kyydistä jossakin matkan varrella ja lähteä patikoimaan. Toisella bussilla pääsee myös Bear Canyonin patikointireitille, jonka kävelimme tammikuussa täällä käydessämme.

Mahtava aavikkoluonto ja jylhät kanjonimaisemat alkavat heti parkkipaikalta. Reitti kulkee alhaalla, joten kun on kuuma, siellä on kuuma. Maasto on silti vaihtelevaa ja nousut ja laskut tekevät siitä urheilullisen. Ei siis ihme, että se on monen kuntoilijan suosiossa. Niko kävi siellä pyöräilemässä eräänä sunnuntaiaamuna ja siellä oli lukuisia perheitä joggereiden kanssa lenkillä, joskus kuudelta aamulla. Aamulla vuori peittää armollisesti auringon ja kanjoni on varjossa. Meillä lämpötila pysyi  miellyttävänä, siis reilusti 30 asteen alapuolella.

Sadekausi näkyi reitin varrella. Joki oli täynnä vettä ja tulvi välillä silloille. Siinä sai lenkkeilijä mukavan virvoituksen jaloille eli toisin sanoin läpimärät jalat. Yritin aluksi hyppiä kiveltä kivelle, mutta ei siinä kuivin jaloin silti selvinnyt. Loput sillat porskutettiin sitten vaan suosiolla vedessä. 

Joen rannalla oli myös houkuttelevan näköisiä hiekkarantoja. Benjamin oli ihan innoissaan päästessään leikkimään hiekassa.

Teimme tämän mahtavan aamulenkin kahtena päivänä peräkkäin tällä viikolla, ekalla kerralla hiukan lyhyempänä, toisella kerralla noin 10 kilometrin verran. Seuraavana päivänä tiesi kyllä kuntoilleensa. On ollut mahtavaa päästä liikkumaan reippaasti kaiken sen paikallaanolon jälkeen. Kunto on päässyt rapistumaan kovasti, kun jokapäiväinen arkiliikunta on jäänyt minimiin. No nyt alkaakin se kaunein vuodenaika täällä, mukavia ulkoilukelejä tiedossa!

Onneksi Nikolla oli kännykkä mukana kuntolenkillä, muuten olisi jäänyt tämäkin kirjoitus ilman kuvitusta. Ei kyllä olisi uskonut, että kännykällä saa näin hienoja maisemakuvia. Suunnittelimme kyllä lenkin aikana kuvausreissua tuonne, niin hienot olivat näkymät. Ja pääsipähän bloggaajakin välillä kuviin...

Ai niin. Niko kävi tänä aamuna pyöräilemässä tuon lenkin ja näki kojootin!