Männyntuoksua ja vuoristomaisemia

Kuumuus täällä vaan jatkuu, vaikka onkin jo syyskuu. Niinpä päätimme lähteä patikoimaan ylös vuorille, jossa on viileämpää. Mount Lemmon sijaitsee tässä ihan lähellä ja siellä on lukuisia patikointireittejä. Vuorelle ajetaan autolla ylös asti (tai siis sinne missä halutaan patikoida) ja lähdetään patikoimaan. Tämä erotuksena mm. Mount Wrightsonista, jolle kiivetään itse, auto jätetään alas.



Ajoimme siis Summerhaveniin asti, Marshall Gulchin piknikpaikalle, johon jätimme auton ja pakkasimme eväät ja Benjaminin reppuun. Patikoimme ensin Aspen -polkua ja tulimme Marshall Gulch-polkua takaisin. Lenkki on noin 3,3 mailia yhteensä (n. 5,3 km).

Illalla oli alkanut rankkasade ja koko yön oli satanut, joten aamuyhdeksältä metsä tuoksui ihanan raikkaalta. Lämpötilakin oli huimat 16 C, piti ihan vetää pitkähihaista päälle. Patikoidessa tuli kuitenkin nopeasti lämmin, sillä polku lähti heti mukavaan nousuun. Huomasi myös, että liikutaan korkealla, koska hengästyi niin helposti.

Metsä oli ihanan monipuolista. Paikoin kasvoi ihan suomalaistyyppistä mäntymetsää saniaisineen, välillä lehtipuita kuten tammia ja haapoja. Tammia näytti olevan montaa eri lajia, osa pieniä ja pensasmaisia. Aamuinen metsä oli tietysti täynnä linnunlaulua ja ihania tuoksuja.

Benjamin oli ihan innoissaan valtavista männyistä ja niiden kävyistä. Muutama käpy taisi tarttua mukaan ja päätyä kotiin asti.

Mount Lemmonilla riehui vuonna 2003 raju metsäpalo ja sen jäljet näkyvät näissäkin maisemissa. Toisaalta on jännä nähdä, miten nopeasti metsä uusiutuu: vihreää uutta mäntyä pukkaa hurjaa vauhtia.

Näitä maisemakuvia kun katselee, nuo pystyyn palaneet mustat rungot näyttävät hallitsevan maisemaa. Paikan päällä oli toisin: kuvat eivät oikein tavoita vuoristomaiseman syvyyttä. Korkeimmillaan reitti kulki 8150 jalan korkeudessa eli noin 2500 metrissä.



Polun varrella saimme myös ihailla monipuolista kukkaloistoa sekä monenlaisia perhosia, joita kukat houkuttelivat. Vuoren luonto yllätti iloisesti monipuolisuudellaan. Aavikko- ja kaktusluonnon jälkeen tämä oli mukavaa vaihtelua. Lämpötila oli myös todella miellyttävä ja koko patikointi erittäin virkistävä.

Patikoinnin jälkeen haimme autosta eväät ja menimme piknikpaikalle nauttimaan lounasta. Pörröhäntä oravakin kävi tervehtimässä ja koittamassa onneaan, huonoin tuloksin.

Golden Columbine

Kuten jo mainitsin, Mount Lemmonille pääsee autolla ylös asti. Niinpä sinne ei tulla pelkästään patikoimaan, vaan katselemaan maisemia ja piknikille muuten vaan. Onpa vuorella kesämökkejäkin: sinne tulaan kesällä laakson kuumuutta pakoon. Kiemurainen tie on myös pyöräilijöiden suosima. Tälläkin retkellä näimme lukuisia hurjapäitä ylöspäin kipuamassa ja vieläkin hurjempia laskemassa alamäkeä noin 45km/h vauhtia.

Vuoren huipulle johtavan tien varrella on lukuisia näköala- ja piknikpaikkoja. Yksi suosituimmista on Windy Point Vista, josta aukeaa huikeat näköalat alas Tucsoniin. Ei ihme, että moni haluaa pysähtyä juuri siellä ja hengähtää hetken pilven reunalla.

Niko ottaa panoraamakuvaa: katso tästä!