Yllätysvieraita

Tänä aamuna Niko huuteli pihalta: "Hei sun ferni on viety!" Ja kuinka ollakaan, saniainen oli hävinnyt ruukustaan, tilalla vain kuoppa. Ei ole mahdollista, olisko joku voinut todella käydä sen vohkimassa, tuumailin. Kasvi löytyi kuitenkin maasta ruukun takaa ihan kunnossa. Outoa, ihan kuin joku eläin olisi käynyt sen kaivamassa.

http://www.arizona-leisure.com/javelinas.html

Mietin jo, oliskos naapuruston puput olleet asialla, mutta päättelin etteivät ne noin korkealle ruukkuun olisi voineet päästä. Sitten kuulin naapurilta, että hänen pihallaan oli kaadettu lintujen juoma-astia, maata oli tongittu ja jäljet paljastivat javelinojen (villisikojen) olleen asialla. Niitä kuulema on aina välillä öisin liikkeellä. Jännää! Onmneksi eivät syöneet kasveja, eivätkä kaataneet ruukkuja.

Luonto on kyllä kovasti läsnä täällä kaupungin laidalla. Pikkulintuja kuuluu olevan parvittain lähipuissa, kolibreja näkee välillä naapurin kukkapenkissä, gila-tikkoja kiipeilee puissa ja eleleepä alueella pari korppiakin. Oli aika kolkon kuuloista, kun yhtenä päivänä olimme Benjaminin kanssa kahdestaam uima-altaalla ja korppi lensi lähipalmuun kraakkumaan. KRAAKRAAKRAA, sanoi Benjamin, kun kerroimme Nikolle jännästä uimareissusta.

Toissailtana olimme illalla Benjaminin kanssa katsomassa pupuja (kaneja?), jotka mussuttivat heinää talomme takana. Pari kania näyttää asustavan ihan tuossa vieressä, en ainakaan ole koskaan nähnyt niitä sen isompia määriä. Korpit taitavat pitää ne kurissa. Melkein aina kun lähtee meiltä ajelemaan, näkee tuolla joen suunnalla liitelevän haukan tai kaksi. Pienempiä haukkoja on näkynyt myös ihan meidän kulmilla.

Sitten on tietysti sisliskot, joita vilistää kävelyreiteillä ja ulkoseiniä pitkin. Ja nuo ihanat perhoset! Perhosköynnöksessämme - joka on muuten ihan kaljuksi syöty - oli taas tänä aamuna tällainen oranssi perhonen vierailemassa. Perhonen oli niin vikkelä, että kuva ei ole mitenkään erityisen onnistunut. Kuvan alalaidassa voi kuitenkin nähdä kotelovaiheessa olevan perhosen, odotamme innolla sen kuoriutumista!

 Istutin siis possujen jäljiltä olevan saniaisen takaisin ruukkuunsa ja samalla sain vincat istutettua laatikkoonsa. Ihan kaikki taimet eivät vieläkään mahtuneet, joten on kai kuitenkin mentävä ruukkuostoksille viikonloppuna.

Lantanoihin on jo aukeamassa kukkia, tältä ensimmäiset nuput näyttävät.

Löysimme myös Benjaminin iloksi bambupuisen tuulikellon, jossa on todella kaunis ääni. Tuoteselosteessa luki, että jokaisen tuulikellon on virittänyt ihka oikea muusikko. Wau! :D

Ainiin, olen ihan unohtanut raportoida muovisen aurinkoteepannun toimivuudesta. Hyvin toimii, tee porisee siinä muutaman päivän välein, eikä ole enää vaaraksi ympäristölle. Eipä se kaunis ole, mutta oikein käytännöllinen!